Rocio Montoya on espanjalainen taiteilija, joka leikkaa valokuvia palasiksi ja kokoaa ne uudelleen lehtien, kukkien ja maalatun paperin kanssa, kunnes on vaikea sanoa, missä keho loppuu ja puutarha alkaa. Hän työskentelee ateljeessaan maalaistalossaan Madridin laitamilla, aloittaa päivänsä kahvilla ja aamusivuillaan ja tekee töitä niin kauan kuin valoa riittää. Kysyimme häneltä, mistä kuvat syntyvät, miten ne tehdään ja mihin ne kotona kuuluvat. Vastaukset ovat hänen omiaan.
Kuka on Rocio Montoya?
Hänen ensimmäinen rakkautensa taiteessa oli valokuvaus, ja se tuli isältä. ”Isäni antoi minulle ensimmäisen filmikamerani, kun olin 16, ja valokuvaus oli ensimmäinen rakkaussuhteeni taiteelliseen luomiseen.” Isä oli ammatiltaan taidemaalari ja kuvataiteilija, ja hän on yhä se ihminen, jonka Rocio mainitsee ensimmäisenä: ”hän istutti minuun rakkauden taiteeseen ja halun luoda.”
Hän on piirtänyt ja kirjoittanut pienestä pitäen ja alkoi ottaa sen vakavasti teini-iässä. Siitä lähtien hän on tehnyt valokuvausta, analogista ja digitaalista kollaasia, kuvitusta ja maalausta – välillä tilaustöitä kustantamoille ja brändeille, välillä omia teoksiaan. ”Asun Madridin laitamilla Espanjassa. Työskentelen maalaistalossani, ateljeessa, jonka olen sisustanut taiteelliselle työlleni. Se on hyvin rauhallinen paikka, ja ympärillä on kiinnostavia luonnon virikkeitä.”
Miltä hänen taiteensa näyttää?
Hänen oma kuvauksensa on kolme sanaa pitkä: ”runollinen figuratiivinen surrealismi”. Käytännössä se on valokuvattu keho – käsivarsi, kädet, kasvot – jonka keskeyttää jokin kasvava: lehdet, terälehdet, höyhenet, mineraalit, vanhasta kirjasta revitty maisema.
”Kollaaseissani käytän pohjana omia valokuviani, mutta sen lisäksi haluan yhdistää niihin kuvitettuja kuvataiteellisia elementtejä, leikkeitä ja akvarelleja; en rajoita itseäni, vaan teen inspiraationi mukaan.” Lopputulos on pikemminkin rauhallinen kuin äänekäs. Värit ovat pehmeitä, paperin reunat näkyvät, ja katse palaa yhä uudelleen ihon ja kasvin väliseen saumaan.
Keho ja kasvitiede
Spring landscapeRocio Montoya
The color of fresh rosesRocio Montoya
HypnopompicRocio Montoya
Duermen los volátilesRocio Montoya
Mistä aloittaa: Spring landscape ja The color of fresh roses ovat kaunis pari seinällä. Katso kaikki Rocio Montoyan julisteet →
Mistä inspiraatio tulee?
”Minulla on aina ollut lähes pakkomielteinen taipumus käyttää luonnon elementtejä muotokuvissani”, hän sanoo. ”Uskon, että ihmiskeho taiteellisena ikonina – minulle erityisesti naisen keho – on ehtymätön kauneuden lähde: monipuolinen, salaperäinen ja aivan ihmeellinen.” Hän on kuvannut uransa aikana monia naisia, ”ja jokaisella on oma salaisuutensa ja viehätyksensä. Kai suurin inspiraationlähteeni on siis kehon ja luonnon välinen synergia.”
Listan loppu on arkista: ”valo, värit, musiikki, kävelyt kasvitieteellisessä puutarhassa, elämäni naiset, isäni maalaukset ja ylipäätään jokainen hetki luonnon parissa.” Ja kaiken alla on asia, jonka hän haluaa sanoa. ”Minulle luonto on elämän lähde, ja teokseni ovat pieni kunnianosoitus, yhteys – jotta ymmärtäisimme, miten tärkeää on kunnioittaa luontoa ja pitää siitä huolta. Kai juuri sitä haluaisin herättää: rakkautta olennaiseen.”
Hänen omat sankarinsa: kollaasitaiteilija Ashkan Honarvar, ”ensimmäinen, joka toi kollaasin valokuviini”, jonka työt saivat hänet rakastumaan tekniikkaan – sekä maalarit Georgia O’Keeffe ja Hilma af Klint, joita hän kutsuu pakkomielteikseen.
Letargon tarina
Letargo I ja II saivat alkunsa iltapäivästä ystävän kanssa. ”Tein nämä teokset ystäväni Cristinan kanssa. Hän oli tanssija, ja vietimme siihen aikaan paljon aikaa yhdessä. Hän oli monta vuotta lempimuusani. Eräänä päivänä menimme kotiateljeehini ja aloimme ottaa kuvia. Hän poseerasi ja liikkui luontevasti ilman, että sanoin sanaakaan, ja siitä sessiosta syntyi valtavasti upeita valokuvia, jotka myöhemmin inspiroivat minua tekemään nämä kollaasit.”
Sana antoi hänelle loput. ”Halusin tavoittaa letargian käsitteen – sen syvän uneliaisuuden tilan juuri ennen nukahtamista tai talviunta – yhdistämällä ihoon kasvien pintoja, kukkia ja kasvitieteellisiä kuvituksia, jotka näyttävät hienovaraisesti nielevän kehon ääriviivat. On kuin luonto ottaisi kehon omakseen unenomaisessa ulottuvuudessa ja sulauttaisi sen ympäristöönsä eräänlaisena kehollisena naamiointina.”
Miten kollaasit syntyvät?
Aamuihminen, jolla on rituaalinsa. ”Juon heti aamulla kahvin samalla kun kirjoitan aamusivuni, sitten käyn kävelyllä koirani kanssa, syön aamiaisen ja aloitan työt.” Sen jälkeen hän työskentelee, kunnes ateljeessa ei ole enää luonnonvaloa, äänikirjat tai musiikki taustalla.
Ja itse tekeminen on kaukana unenomaisesta lopputuloksesta. ”Vaikka analoginen kollaasi voi ulkopuolisesta näyttää kaoottiselta tai sattumanvaraiselta tekniikalta, jossa kaikki käy, minun prosessini on täysin päinvastainen. Teokseni ovat tarkasti mitattuja; teen lukemattomia luonnoksia, värikokeita ja kuivasommitelmia ennen kuin laitan paperille tippaakaan lopullista liimaa.”
”On kuin luonto ottaisi kehon omakseen unenomaisessa ulottuvuudessa.”
Mitä teoksen edessä pitäisi tuntea?
Tähän hän suhtautuu rennosti. ”Jokainen on erilainen, ja on hyvä, että erilaiset tunteet voivat elää rinnakkain katsojasta riippuen. Mutta yleisesti ottaen olisi minusta ihanaa, jos teokset tuntuisivat pieneltä energiaportilta itsetutkiskelun ulottuvuuteen.”
Missä hänen julisteensa näyttävät parhaimmilta?
”Pidän yleensä minimalistisista, ilmavista tiloista”, hän sanoo. ”Muutaman teoksen huolellinen valitseminen on minusta rentouttavampaa kuin täyteen ripustettu seinä.” Ripusta siis vähemmän ja anna teoksille tilaa.
Hänen ihannepaikkansa: ”jossain, missä on luonnonvaloa ja ympärillä jotain luonnollista – iso kasvi, muutama kukka tai vaikkapa pino kirjoja.” Makuuhuone, lukunurkkaus tai rauhallinen eteinen tekee näille teoksille enemmän kuin vilkas olohuoneen seinä.
Pari ja yksi teos omillaan
Vinkkimme: Letargo I ja Letargo II tammikehyksissä koossa 70×100 rinnakkain, kämmenen leveys välissä. Katso kokoelma →
Kun ripustat kaksi tai kolme yhdessä, tauluseinämallimme antavat tarkat mitat, ja tammiset ja mustat kehyksemme sopivat julisteisiin täsmälleen.
Jotain, mitä et ehkä tiennyt
”Moni ei ehkä tiedä minusta, että prosessini on kaaoksen täydellinen vastakohta. Kai se on väistämätön heijastus luonteestani: olen järjestyksen ja siisteyden suhteen todella tarkka. Pystyn luomaan teoksiini sitä runollista ja orgaanista kaaosta vain, jos minulla on täydellinen hallinta tilasta, jossa työskentelen.”
Juuri nyt hän on taas liikkeellä eteenpäin: ”Olen vienyt figuratiiviset kollaasini täysin kuvataiteelliselle tasolle, ja nyt tutkin, miten kollaaseja voi tehdä ilman valokuvausta.”
Kokoelma
Kaikki Rocio Montoyan julisteet, koossa A4–100×140 cm
Painettu sopimaan kehyksiimme täsmälleen – tammi, musta tai väri.
Osta Rocio MontoyaSeuraa Rociota Instagramissa nimellä @rocio_montoya ja katso lisää hänen töitään osoitteessa rociomontoya.com.
