Monyuri on Monican taiteilijanimi. Hän on Lontoossa asuva taiteilija ja art director, jonka rohkeat, värikkäät muotokuvat yhdistävät puupiirrosta, kollaasia, digitaalista kuvitusta ja käsin maalattuja jälkiä. Hänen brasilialaiset ja japanilaiset juurensa sekä elämä São Paulon, Dubain ja Lontoon välillä näkyvät jokaisissa kasvoissa, jotka hän luo. Kysyimme häneltä, mistä teokset syntyvät, miten hän tekee ne ja missä ne pääsevät kotona parhaiten oikeuksiinsa. Vastaukset ovat hänen omiaan.
Kuka on Monyuri?
”Aloin tehdä taidetta ennen kuin pystyn edes muistamaan”, Monica kertoo. ”Lapsena paras syntymäpäivälahjani ei ollut nukke tai lelu vaan laatikollinen värikyniä. Muistan yhä sen innostuksen, kun avasin sen ja kuvittelin kaiken, mitä voisin luoda.”
Ensin tuli piirtäminen, mutta hän kokeili kaikkea: origamia, paperimassaa, maalaamista, kollaasia ja myöhemmin puupiirrosta, sitten akvarellia, akryylejä ja grafiittia. Lopulta hänestä tuli art director. ”Mainonnasta tuli ammattini, mutta taide ei koskaan lakannut kulkemasta sen rinnalla.”
Taide on kulkenut hänen mukanaan São Paulosta Dubaihin ja nyt Lontooseen, eri urien, maiden ja äitiyden läpi. Nykyään se yhdistää perinteisen käsityön ja digitaaliset tekniikat – ”saman vietin piirtää, tehdä ja kertoa tarinoita, joka sai alkunsa siitä värikynälaatikosta.”
Millaista hänen taiteensa on?
Hänen omin sanoin: ”Rohkeaa, figuratiivista ja runsaan tekstuurista. Työni yhdistävät puupiirroksen graafisen voiman kollaasiin, digitaaliseen taiteeseen ja käsin maalattuihin jälkiin. Minua vetävät puoleensa epätäydellisyys, karheat reunat, näkyvät pinnat ja teokset, joissa tekemisen prosessi on yhä aistittavissa.”
Väri on kaiken moottori, mutta siihen kuuluu sisäänrakennettu jännite. ”Rakastan kerrostaa värejä, kuvioita ja pintoja, mutta etsin samalla kohtaa, jossa voin riisua kaiken pois ja antaa kuvan hengittää.”
Aiheena on lähes aina ihminen, useimmiten nainen. ”Minua kiinnostaa erityisesti naisten, identiteetin ja kulttuurisen muistin kuvaaminen. Perinteinen käsityö ja teknologia, henkilökohtaiset tarinat ja nykyaikainen muotokuva kohtaavat, ja ihmisen läsnäolo on aina teoksen ytimessä.”
Mistä inspiraatio tulee?
”Saan inspiraatiota ihmisistä, erityisesti naisista, sekä tarinoista, kulttuureista ja visuaalisista perinteistä, joita olen elämäni aikana kohdannut.” Kasvot, perinteiset vaatteet, kuviot, nimet ja suvun tarinat – ”se, miten identiteetti kulkee värien ja oman tyylin kautta.”
Jotkin projektit alkavat läheltä. ”Alkuperäiskansoja kuvaava sarjani sai innoituksensa isäni työstä Brasilian alkuperäiskansojen yhteisöjen parissa, kun taas uusin African Names -kokoelmani kasvoi matkoistani ja kiehtovuudesta nimiin kätkeytyviä tarinoita ja merkityksiä kohtaan.”
Brasilian alkuperäiskansojen innoittamat muotokuvat
Rooted in Colour on oikea valinta, jos haluat yhden teoksen, joka täyttää kokonaisen seinän. Katso kaikki Monyurin julisteet →
Hän ei nimeä yhtä taiteilijaa lähteekseen, vaikka ”olen aina rakastanut Matissen, Mirón, Keith Haringin ja pop-taiteen värejä ja yksinkertaisuutta.” Suurempi vaikutus on itse visuaalisella kulttuurilla: Brasilian alkuperäiskansojen kehomaalauksilla, afrikkalaisilla tekstiileillä, perinteisillä kuvioilla – ja vuosilla São Paulon Vila Madalenassa, ”katutaiteen ja itsenäisten taiteilijoiden ympäröimänä.”
Jos pidät hänen töistään, Matisse ja Keith Haring sopivat hyvin niiden rinnalle.
Mmapulan tarina
Mmapula sai alkunsa kuvituksena Coca-Colan Share a Coke -kampanjaan Etelä-Afrikassa. Mainostoimisto pyysi taiteilijoita valitsemaan paikallisia nimiä ja luomaan muotokuvia, jotka ilmentäisivät jotakin niiden merkityksestä. ”Minua vetivät heti puoleensa nimet, joiden takana oli kaunein tarina, ja ajatus naisista, jotka niitä voisivat kantaa.”
Mmapula tarkoittaa ”sateen äitiä”, joten äitiydestä tuli keskeinen teema. Hänen ensimmäisessä luonnoksessaan nainen kantoi pulloa selässään, samalla tavalla kuin hän oli nähnyt naisten kantavan lapsiaan: ”tiiviisti kiinni kauniisti kuvioidussa kankaassa, niin että kädet jäivät vapaiksi kantamaan kaikkea muuta, mitä elämä heiltä vaati.”
Julisteen edetessä pullo siirtyi naisen syliin, jotta siitä voisi tulla sommitelman pääosa. Sen ympärille Monica rakensi Mmapulan maailman rohkeista väreistä, kuvioista ja kasvomerkinnöistä ammentaen eteläafrikkalaisista tekstiileistä ja visuaalisista perinteistä.
”Vaikka se alkoi kaupallisesta toimeksiannosta, Mmapulasta tuli jotain paljon henkilökohtaisempaa, ja lopulta se innoitti laajemman kokoelman, joka juhlistaa afrikkalaisia nimiä, naisia ja niihin kätkeytyviä tarinoita.”
Nimet, naiset ja heidän tarinansa
Pariksi: Nomsa ja Matome, kaksi pullomuotokuvaa, vierekkäin. Katso koko kokoelma →
Miten julisteet syntyvät?
”Työskentelen sekä perinteisillä että digitaalisilla tekniikoilla. Käytän digitaalista kuvitusta, kollaasia, akryyliä, akvarellia, grafiittia ja puupiirrosta, ja yhdistän usein samaan teokseen elementtejä eri prosesseista.” Ruudullakin hän vaalii käsin tehtyä: ”näkyviä jälkiä, epätasaisia reunoja, kerroksellisia pintoja ja pieniä epätäydellisyyksiä.”
Varsinaista ateljeerutiinia hänellä ei ole. ”Työskentelen art directorina ja olen myös kahden lapsen äiti, joten taiteeni syntyy usein kaiken muun välissä.” Ideat lähtevät valokuvista, muistiinpanoista, luonnoksista tai jostain, minkä hän huomaa kävellessään Lontoossa, ja ne kehittyvät kotona iltaisin ja viikonloppuisin. ”Työ jatkuu aina taustalla. Kerään, havainnoin ja kuvittelen seuraavaa teosta koko ajan.”
”Väri saattaa vangita huomiosi ensin, mutta toivon, että ihminen jää mieleesi.”
Mitä teoksen edessä pitäisi tuntea?
”Haluan ihmisten tuntevan iloa, energiaa ja inhimillistä yhteyttä. Minua vetävät puoleensa ihmiset, joilla on vahva identiteetti, omaleimaisuus ja läsnäolo – erityisesti ne, joita valtavirran kuvastossa ei aina näytetä tai juhlita.”
”Haluan muotokuvieni tekevän erilaisuudesta näkyvää, kaunista ja voimakasta. Joku omaleimainen, persoonallinen ja mahdoton ohittaa.”
Missä hänen julisteensa pääsevät parhaiten oikeuksiinsa?
”Työni tuovat tilaan väriä, lämpöä ja persoonallisuutta. Ne voivat olla vahva katseenvangitsija yksinkertaisessa, neutraalissa huoneessa, mutta ne sopivat luontevasti myös värikkäämpiin ja eklektisiin koteihin.”
Hän näkee ne mielellään olohuoneissa, luovissa työtiloissa ja eteisissä, ”missä niistä voi tulla osa arkea.” Hänen kehystysvinkkinsä on yksinkertainen: ”Yksinkertainen musta tai luonnonpuinen kehys antaa värien ja pintojen erottua.” Ja ne toimivat ryhmissä: ”Ne näyttävät myös kauniilta, kun eri muotokuvia ripustetaan yhdessä pieneksi kokoelmaksi.”
Kokeile siis kahta tai kolmea kasvoa rivissä sohvan tai senkin yläpuolella – tauluseinämallimme antavat tarkat mitat, ja tammiset ja mustat kehyksemme on tehty sopimaan julisteisiin.
Jotain, mitä et ehkä tiennyt
”Olen kahden ihanan pojan äiti. Toisella on Downin syndrooma ja toinen syntyi monimutkaisen sydänvian kanssa. He ovat tehneet osallisuudesta minulle syvästi henkilökohtaista ja muuttaneet tapaani nähdä vahvuus, kauneus ja omaleimaisuus. Ehkä siksi minua myös vetää puoleensa kuvata ihmisiä, jotka ovat omaleimaisia, täynnä persoonallisuutta ja joita valtavirran kuvastossa ei aina näy.”
Juuri nyt hän on aivan uuden, syvästi henkilökohtaisen kokoelman alussa. Sen aiheena on usko ja kiitollisuus, ja se syntyy sen jälkeen, kun hänen nuorempi poikansa selvisi kolmesta suuresta sydänleikkauksesta. ”Haluan teosten olevan iloisia, rohkeita, värikkäitä ja nykyaikaisia. Haluan tehdä uskosta taidetta, jonka itse oikeasti haluaisin ripustaa omalle seinälleni.” Hän tutkii myös, miten Lontoon monimuotoisuus voisi näkyä hänen töissään – ja toivoo jonain päivänä vievänsä visuaalisen maailmansa julisteiden ulkopuolelle, tekstiileihin ja puettaviin tuotteisiin.
Kokoelma
Kaikki Monyurin julisteet, A4:stä 100×140 cm:iin
Painettu sopimaan kehyksiimme täsmälleen – tammi, musta tai värillinen.
Osta MonyuriSeuraa Monyuria tilillä @bymonyuri ja hänen verkkosivustollaan monyuri.com.
